Sukuvaakunat

Aatelinen vaakuna

Ilmeisesti Feodor Aminoffilla ei venäläisen perinteen mukaan ollut sukuvaakunaa. Vaakuna on piirretty hänen saatuaan kuninkaallisen vaakunakirjeen Kustaa II Aadolfilta vuonna 1618. Vaakunan piirteet viittaavat siihen, että esikuvana olisi ollut sekä balttilaisia että ruotsalaisia korkea-arvoisemman aatelin vaakunoita. Näissä vaakunoissa esiintyy nelijakoisia kilpiä, joissa kahdessa kentässä on sodankäyntiin viittaavia yleiskuvia ristissä tai niin että ne kulkevat kruunun lävitse ristissä, kun taas kahdessa muussa kentässä on pystyyn kavahtanut eläin.

Vaakunaselitys on seuraava (Ruotsin Ritarihuoneen seinällä olevan vaakunantoisinnon mukaan): Punaiseen ja kultaan nelijakoisessa kilvessä ensimmäisessä ja neljännessä kentässä kultainen kruunu, jonka lävitse kulkee kaksi kultaista hopeavartista peitsilippua ristissä. Toisessa ja kolmannessa kentässä pystyyn kavahtanut luonnonvärinen peura. Avoin turnajaiskypärä. Kypäränkoristeena nouseva luonnonvärinen peura kahden kultaisen hopeavartisen peitsilipun välissä. Lakipunos hopeaa, punaista ja kultaa, kypäränpeite punainen, vuoripuolella oikealla puolella kultaa ja hopeaa, vasemmalla puolella hopeaa ja kultaa.
 

Vapaaherrallinen vaakuna

Ruotsalaisen heraldisen säännöstön mukaisesti Vapaaherrallinen vaakuna sai nelijakoisen kilven, mutta tähän lisättiin vielä sydänkilpi. Johan Fredrik Aminoffille, jolla jo oli nelikenttäinen kilpi aatelisessa vaakunassaan tällainen ratkaisu olisi johtanut monimutkaiseen ja etenkin pienikokoisena vähemmän onnistuneeseen visuaaliseen ratkaisuun. Hän valitsi ratkaisun, jonka vaakunaselitys on seuraavanlainen (keisarin hyväksymän vaakunatoisinnon mukaan): Hopeinen reunus, jossa on kahdeksan naulankantaa. Punaiseen ja kultaan nelijakoisessa kilvessä ensimmäisessä ja neljännessä kentässä kultainen kruunu, jonka lävitse kulkee kaksi kultaista mustavartista peitsilippua ristissä. Toisessa ja kolmannessa kentässä pystyyn kavahtanut luonnonvärinen peura. Kilven yläreunalla oikealla avoin vapaaherrallisella kruunulla kruunattu turnajaiskypärä. Vasemmalla avoin vapaaherrallisella kruunulla kruunattu turnajaiskypärä. Kypäränkoristeena sininen punavaruksinen kultaisella kruunulla kruunattu kukonpää kahden vihreän laakerinoksan välissä. Kilven yläreunalla keskellä vapaaherrallinen kruunu, josta nousee kaksi ristissä olevaa kultatankoista hopeista baneeria, joista oikeanpuoleisessa vihreät laakerinoksat ja tammenoksat ristissä, ja vasemmanpuolisessa musta maltanristi. Baneeritankojen kärjessä liehuu punaiset nauhat. Baneerien välissä A I:n kultaisen sädekehän ympäröimä monogrammi. Kilvenkannattajina kaksi luonnonväristä taakseen katsovaa kultakruunuista karhua, käpälässään lyöntiin kohotettu hopeinen sapeli kullattuine väistimineen. Mietelause Nec adversa nec prospera flectent, älköön menestys tai vastoinkäymiset vaikuttako.

Johan Fredrik liitti kilpeensä vain reunuksen naulankantoineen. Tämän ajan heraldisen tietämyksen mukaan vaakunan peitsiliput on toisinnettu mustavartisina lippusalkoina. Heraldisesti oikean kypärän koristeena on aatelisen vaakunan kypäränkoriste vaikkakin mustavartisin lippusaloin. Uusi, vasen kypäränkoriste juontuu sekin ajan vähäisestä heraldisesta tietämyksestä. Johan Fredrikin äiti oli omaa sukua Rotkirch ja kypäränkoriste oli tuotu hänen vaakunansa silloisesta, vaakunatoisinnosta. Tähän aikaan uskottiin, että tämän vaakunan tunnuksena oli kolme kruunattua kukonpäätä, mutta ne ovat kruunattuja kotkanpäitä. Keisarillisen armonosoituksen eli Aleksanteri I:n monogrammin – jota tuli käyttää sen arvon mukaisesti - sijoittamista vaakunaan voidaan arvostella. Toisaalta vapaaherrallinen arvo oli kuningas Kustaa IV Aadolfin antama, toisaalta on epäheraldista liittää vaakunan yläpuolelle irrallisia elementtejä. Periaatteessa vaakunaa on pystyttävä kantamaan eikä ainoastaan kuvallisesti toisintamaan. Samalla voidaan todeta, että Aleksanteri I tosiasiallisesti oli se joka antoi vapaaherrallisen arvon nykyisessä laajuudessaan itse vaakunaa luotaessa. Kilvenkannattajina olevat karhut ovat peräisin Satakunnan vaakunasta ja viittaavat Johan Fredrikin asemaan Porin rykmentin komentajana.
 

Kreivillinen vaakuna

Kreivillinen vaakuna Johan Fredrik Aminoffin saatua 1819 kreivin arvon esikoisoikeuden mukaan paransi hän vaakunaa (keisarin hyväksymän vaakunatoisinnon mukaan) vaihtamalla vapaaherrallisen vaakunan avointen turnajaiskypärien kruunut kreivillisiksi kruunuiksi. Samoin kilven yläreunan päällä oleva vapaaherrallinen kruunu vaihdettiin avoimeen kreivillisellä kruunulla kruunattuun turnajaiskypärään jonka kypäränkoristeeksi tuli vapaaherrallisesta vaakunasta tutut vapaaherrallisesta kruunusta nousseet kaksi hopeista baneeria ja niiden välissä oleva Alexanteri I:n kultaisen sädekehän ympäröimä monogrammi.