Suvun alkuperä

Feodor Aminoff

Ensimmäinen asiakirjamaininta Aminoff-suvun kantaisästä Feodor Grigorevitj Aminevista Narvassa löytyy vuodelta 1609. Hän oli todennäköisesti syntynyt 1560-luvulla. Hänen uskotaan kuolleen vuonna 1628. Venäjällä aikaa 1603 – 1613 kutsuttiin sekasorron ajaksi. Tällöin Venäjällä oli vakava poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen kriisi. Sen seurauksena Venäjän valtio romahti. Tsaareja syöstiin vallasta ja nousi valtaistuimelle tiuhaan tahtiin. Ajanjakson hallitsijoita olivat mm. Boris Godunov, Fjodor II (joka hallitsi ainoastaan 49 päivää, mikä on lyhin aika Venäjällä), Vale-Dimitri, Vasili Šuiski ja Vladislav IV Vaasa. Näiden ohella toinen ja vielä kolmaskin Vale-Dimitri yritti saada valtaistuimen itselleen. Puola-Liettuan valtaistuimella istui tähän aikaan Sigismund, Ruotsin kuninkaan Johan III:n poika, joka oli menettänyt ruotsalaisen valtaistuimensa sedälleen Karle IX:lle, ja nyt molemmat pyrkivät käyttämään Venäjän heikkoutta hyväkseen laajentaakseen aluettaan sinne. Kaarle IX:lle oli näin ollen tärkeää estää veljenpoikaansa saamasta liikaa valtaa. Prinssi Karl Filipistä, Kaarle IX:n nuoremmasta pojasta, piti tulla Venäjän tsaari. Sigismundin poika Vladislav onnistuikin yhdessä vaiheessa nousemaan valtaistuimelle. Lopulta Mikael Romanov kuitenkin valittiin uudeksi tsaariksi vuonna 1613, ja näin alkoi Romanovien dynastia.

Sekasorron aikana kymmenkunta venäläistä aatelissukua päätti siirtyä Ruotsin palvelukseen. Heitä kutsuttiin pajareiksi tai ryssänpajaraiksi. Aminoff-suku oli yksi näistä suvuista. Sanalla pajari tarkoitetaan moskovalaista ylimystöä, joka omisti suurimman osan maata ja hoiti korkeimpia hallinnollisia virkoja. Tämänaikaisessa ruotsin kielessä kaikkia venäläisiä aatelisia kutsuttiin kuitenkin virheellisesti pajareiksi (ruots."baijor"). Suurin osa ryssänpajareista kuului kuitenkin virka-aateliin, dvorjaaneihin ja deti bojarskiin. Niin myös Feodor Aminev.

Helmikuussa 1609 Ivangorodin linnoituksen käskynhaltija, streltsien komentaja Feodor Aminev joutui Narvan linnoituksen ruotsalaisen käskynhaltijan vangitsemaksi. Kuullessaan tästä Kaarle IX päätti käyttää Feodoria suunnitelmissaan vallata Ivangorod. Päästäkseen vapaaksi Feodor lupasi yrittää saada sekä Ivangorodin että Jaaman ja Kaprion linnoitukset Ruotsin liittolaisen, tsaari Vasilin käskyvaltaan. Feodrin yritykset johtaa neuvotteluja eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen, jolloin Evert Horn aloitti sotaretken venäläisiä rajalinnoituksia vastaan alkukesästä 1612. Ivangorodin valloituksen jälkeen Feodor Aminev siirtyi Ruotsin palvelukseen, ja kuningas Kustaa II Aadolf antoi hänelle vaakunakirjeen 24.9.1618 Tukholman linnassa, todeten hänen näin olevan ruotsalainen aatelismies nimeltä Aminoff. Suku introdusoitiin Tukholman Ritarihuoneelle 9.10.1650 numerolla 446 (joka myöhemmin muutettiin numeroksi 456).

Esaias Aminev

Feodorin vanhin poika Esaias osallistui Ivangorodin puolustukseen ruotsalaisia joukkoja vastan, mutta siirtyi isänsä lailla Ruotsin palvelukseen 1612. Hän toimi mm. Outovan alikäskynhaltijana 1616-1619. Elämänsä aikana hän ehti osallistua sekä Kustaa II Aadolfin kruunajaisiin syksyllä 1617 että tämän hautajaisiin kesäkuussa 1634. Kuningatar Kristiinan kruunajaisissa 17.10.1650 Esaias edusti Inkerinmaan Ritaristoa ja Aatelia. Osallistuessaan samana vuonna valtiopäiviin hän allekirjoitti sen päätökset kyrillisin kirjaimin. Samalla hän anoi Ritaristolta ja Aatelilta lupaa introdusointiin Ruotsin Ritarihuoneelle, jolloin maamarsalkka pöytäkirjan mukaan käski ”Aminoffia istumaan etummaisena niistä, jotka sen herrainpäivän aikana oli introdusoitu, koska hän todistettavasti oli vanhaa aatelia ja koska hän myös arvonsa mukaisesti oli toiminut.”

Suku jättää Inkerimaan

Vuonna 1700 syttyi Suuri Pohjan sota, jossa toisella puolella taisteli Ruotsi ja toisella Venäjä, Tanska ja Puola. Aminoff-suku oli tähän aikaan yhä pieni, noin 40 henkilöä. Heistä 25 oli alle 20- vuotiaita, yli 40-vuotiaita oli korkeintaan puoli tusinaa. 1600-luvun loppupuolelle asti suku asui Inkerinmaalla. Miehet toimivat yleensä sotilastehtävissä. Elokuussa 1700 venäläiset tunkeutuivat Inkerinmaalle. Ruotsin voitto Narvan taistelussa marraskuussa 1700 viivytti venäläisten Inkerinmaan ja Baltian valtausoperaatiota. Vuonna 1703 venäjä oli vallannut suurimman osan Inkerinmaata ja ryhtynyt rakentamaan Pietaria maaperälle, joka yhä kuului Ruotsille. Suvun naiset ja lapset pakenivat Inkerinmaalta, ensin Narvaan ja Narvan kukistuessa 1704 Tallinnaan (Reval) ja sieltä edelleen Suomeen ja Ruotsiin. Sotaan osallistui yhteensä 13 suvun jäsentä. Heistä kaksi kaatui, viisi joutui sotavankeuteen, joka kesti kymmenen vuotta. Venäläiset yrittivät taivutella sotavankejaan Venäjän palvelukseen. Ainakin Henrik Johania (s. 1680, Feodorin pojanpojan pojanpoika) painostettiin tähän. Hänelle luvattiin, että hän saisi Inkerinmaalla menettämänsä maat takaisin, mikäli hän astuisi tsaarin palvelukseen. Kieltäydyttyään tästä kerta toisensa jälkeen hänet laitettiin rautoihin. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Inkerinmaan ja Baltian provinssit. Suku  asettui asumaan Ruotsiin tai Suomeen. Kukaan ei jäänyt Inkerinmaalle tai Baltiaan. Suvun suomalainen haara polveutuu kahdesta veljeksestä, Gregorista (1696-1758) ja Berndt Johanista (1697-1779). Rauhan solmimisen jälkeen Gregori sai vänrikin virkatalon (puustellin) Iisalmelta ja Berndt Johanille sellainen osoitettiin Pohjasta. Vuonna 1730 Ruotsissa asui noin 25 suvun jäsentä ja Suomessa noin 30. Suvun haarautuminen Ruotsin ja Suomen sukuhaaroihin oli alkanut. Molempien jälkeläisiä asuu Iisalmella ja läntisellä Uudellamaalla.

Vapaaherrallinen ja kreivillinen sukuhaara

Lemlandin pappilan päämajassa kuningas Kustaa IV Aadolf korotti kenraalimajuri Johan Fredrik Aminoffin ja hänen kolme poikaansa vapaaherralliseen säätyyn 15.10.1808. Vapaaherrallinen arvo siirtyy sukupolvelta seuraavalle vain poikien vanhimmille pojille. Tällainen esikoisoikeuden eli primogenituurin mukaan rajattu aatelisarvon periytyminen oli hyvin harvinainen, luoden periaatteessa kolme sukuhaaraa, jolla kullakin olisi vapaaherrallinen arvo sen periaatteen mukaan, että ainoastaan esikoispoika peri tämän aatelisarvon. Käytännössä näin ei koskaan käynyt, sillä kaksi vanhempaa poikaa Gustaf ja Adolf kuolivat ilman perillisiä. Vapaaherran arvo annettiin Johan Fredrikille keskellä sodan melskeitä. Mitään vaakunakirjettä ei silloin annettu, eikä mitään vapaaherrallista vaakunaa ehditty luoda, Ruotsin Ritarihuoneelle introdusoinnista puhumattakaan. Rauhan solmimisen jälkeen Johan Fredrik erosi Ruotsin palveluksesta ja palasi kotimaahansa, jossa hän ansioitui. Anomuksen perusteella 18.3.1812 keisari Aleksanteri I antoi hänelle, hänen lapsilleen ja jälkeläisilleen ”avoimen kirjeen siitä vapaaherrallisesta arvosta, johon Hänen Kuninkaallinen Ruotsin Majesteetti oli hänet, hänen lapsensa ja hänen jälkeläisensä korottaneet”, eli keisari vahvisti vapaaherrallisen arvon. Tällä tavalla rajattu aatelisarvon periytyminen, joka oli liittynyt Ruotsin kuninkaan antamaan vapaaherralliseen arvoon, oli menettänyt lainvoimansa, ja vapaaherran arvo suotiin näin vapaaherrallisen arvon saaneen sukuhaaran kaikille jäsenille. Aatelinen suku Aminoff immatrikuloitiin 5.2.1818 Suomen Ritarihuoneelle numerolla 36. Samana vuonna 17.9. Johan Fredrik Aminoff jälkeläisineen introdusoitiin vapaaherralliseksi suvuksi numerolla 25. Kreivilliseen arvoon hänet korotettiin 12.9.1819, rajattuna esikoisoikeuden mukaan. Introduktio tapahtui 6.11.1821, jolloin kreivillinen suku numero 5 Aminoff vahvistettiin. Tämä määräys vahvistettiin vielä uudelleen anomuksesta, H. K. Majesteetin toimesta 5.11.1838. Aminoff-suku on ainoa, joka on edustettuna jokaisessa Suomen Ritarihuoneen kolmessa arvonimiluokassa, aatelisessa, vapaaherrallisessa ja kreivillisessä. Suku on myös ainoa venäläistä alkuperää oleva suku, joka yhä on edustettuna sekä Ruotsin että Suomen Ritarihuoneella.

Tilastoituja Tietoja

Suku kasvoi tasaisesti 1700-luvulta alkaen sekä Suomessa että Ruotsissa. Sukuun kuuluvia oli 1800-luvun puolivälissä Suomessa 93 ja Ruotsissa 43. Vuonna 1900 Aminoff-suvun kolme suomalaista haaraa käsitti 129 jäsentä. Ruotsissa jäseniä oli 50. Vuoden 2020 Aateliskalentereissa on 213 jäsentä Suomessa ja 136 Ruotsissa. Suvun kasvu nopeasti Ruotsissa johtuu  siitä että on löydetty kaksi uutta sukuhaaraa, jotka on kirjattu Ruotsin Ritarihuoneelle. He käyttävät sukunimiä Jernberg, Järnberg, Pihl, Persson ja Sahlström. Suomessa suku on kauan kuulunut Ritarihuoneen suurimpiin.